tiistai 5. heinäkuuta 2016

Yhden aikakauden loppu

Nyt on tullut aika kiittää ja kumartaa. Blogiaikakausi on omalta osaltani toistaiseksi ohi. Olen blogannut aktiivisesti jo viitisen vuotta ja nyt tuntuu siltä, että kaikki on sanottu. Unelmien mustan taso on lähikuukausina laskenut kuin lehmän häntä, eikä se sovi tyyliini lainkaan. Uusi työ ja sitä myötä muuttunut elämänrytmi ovat vieneet viimeisetkin blogimotivaation rippeet mennessään. Bloggaaminen tuntuu nykyään rasitteelta. Jalustin.netin Kuukauden blogi -tittelin voittaminen tuntui aivan mielettömän hyvältä, ja nyt tuntuu siltä että on hyvä lopettaa, niin sanotusti uran huipulla.

Haluan kiittää teitä aivan mielettömiä lukijoita, että olette pysyneet matkassa mukana jo melkein kaksi vuotta! Olen saanut teiltä hyviä vinkkejä ja paljon hyvää keskustelua aikaan. Saattaa olla että palaan joskus blogin ääreen. Siihen voi mennä viikko, kuukausi tai voi olla että se ei tapahdu koskaan. Nyt kuitenkin on aika jättää tämä blogi ja muutenkin vähentää sosiaalisessa mediassa olemista. Haluan keskittyä täysillä elämään, miettimättä blogia lainkaan.
 Blogin aikana pienestä hevosesta on kasvanut aikuinen ♥

Vielä kerran:
Kiitos.
17

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Harjoitusaisat - check!

Voi että miten ylpeä olenkaan Pikkumustastani!

Jenny tuli kanssani tallille tänään ja tarkoitus oli kokeilla jotain ihan uutta, nimittäin tutustua tarkemmin harjoitusaisoihin. Olen näyttänyt puisia aisoja Albertille aiemminkin ja eilen kävelimme yhden aisan kanssa, mutta nyt oli aika ottaa seuraava askel ja kokeilla mitä Albert sanoo kahdesta aisasta yhtäaikaa molemmilla kyljillä. Tämän päivän jälkeen iski toivo, että ehkä me saadaan vielä joskus ne kärrytkin perään! Ensimmäiset harjoitukset ajetaan harjoitusaisoilla ihan siitä syystä, että jos jotain meneekin pieleen niin ei harmita niin paljoa välineiden rikkoutuminen. Mieluummin uhraan ruuvien verran maksaneet harjoitusaisat kuin 400 euron koppakärryt... Pessimisti ei pety.

Alberthan oli ennen aivan mahdoton pukittamaan. Sitä oli alkuun todella inhottava edes ohjasajaa, kun takajalat viuhuivat aina kun hommat ei miellyttäneet herraa. Sen takia kärryjen peräänlaitto on ollut tähän saakka vain kaukainen haave, sellainen "ehkä joskus..." Nykyään nuo kiukuttelupukit ovat muisto vaan. En oikeasti edes muista koska Albert olisi viimeksi pukittanut ohjasajossa! Ja nyt kun ruunaus on tehnyt hepasta oikein lauhkean lampaan ja reaktiivisuus on vähentynyt, oli aika katsoa kuinka aisojen kanssa käy. 

Aloitimme hommat luonnollisesti ihan rauhassa. Ensin yhdellä aisalla kumpaakin suuntaan ja molemmilla puolilla ja siitä nostettiin vaatimustasoa. Seuraavaksi Albert laitettiin seisomaan harjoitusaisojen väliin ja nostelimme niitä ylös ja laskimme taas alas. Albert oli oikein lunki! Kun tämä oli fine, lähdettiin kävelemään niin että Jenny piti aisoja ylhäällä, eli niitä ei vielä laitettu mitenkään kiinni. Sitten lopulta minulla seisoi harjoitusaisojen välissä hevonen, joka tyynen rauhallisesti tarpoi kentällä eteenpäin minun ohjasajaessa sitä takaviistosta. Albert oli ihan täysillä mukana! Se selvästi tykkäsi uudesta jutusta, sillä se meni koko ajan korvat hörössä iloisen näköisenä eteenpäin. Albert ei kertaakaan edes nostanut päätään eikä mikään muukaan sen olemuksessa viitannut vähääkään säikähtämiseen. Se oli niin rento, että uskalsin käskeä Jennyn nappaamaan nopeasti pari kuvaa. Valitettavasti lyhyempi objektiivini oli mennyt manuaalitarkennukselle eikä tullut mieleenkään tarkistaa sitä, joten kuvat ovat epätarkkoja. Mutta mitä pienistä, olen niin onnellinen tästä onnistumisesta! Albert oli super ♥


Ensi kerralla laitamme harjoitusaisat ihan oikein kiinni siloihin. Nyt pyöräytin niitä sen verran kiinni, että pysyvät mukana. Albertilla on välillä tuo paikallaan seisominen hankalaa, joten sitä on myös treenattava paljon. Ja jos ensi kerralla saisi jonkun ihan kuvaamaan niin olisi oikein loistavaa! Tajuttiin tänään vasta tallilla että Jennyn siskoa olisi voinut pyytää kuvaamaan... Jos saisi Albertin opetettua vetämään kärryjä niin sitten voisin viedä sen jollekin kokeneelle joka opettaisi sen ajolle. Itselläni ei tähän taidot riitä. Olisi huippua saada se johonkin lähelle ajo-opetukseen, mutta en tiedä kuinka täälläpäin on halukkaita kouluttajia. 
3

torstai 23. kesäkuuta 2016

Uusi ystävä

Yksi ruunaamisen parhaimpia puolia on se, että nyt Albert pääsee laumaan. Haluan ehdottomasti pitää hevostani mahdollisuuksien mukaan kaverin kanssa tarhassa ja laitumessa, sillä laumaelämä on se mihin hevonen on luotu. Sosiaaliset taidot opitaan vain laumassa tai kaverin kanssa. Albert oli viime vuonna orilaitumella, mutta on nyt jo liian vanha (ja sitäpaitsi ruuna), niin se jäi viettämään tämän kesän kotitallille. Orilaitumella Albert oli todella alistuva ja juoksi karkuun jos joku tuli vähänkin liian nopeasti lähelle.

Ensitutustumista

Kaverin kanssa ulkoiluun liittyy toki riskejä. Pahimmillaan tappelu hevosten välillä voi yltyä niin pahaksi, että luita voi murtua. Parhaimmillaan kuitenkin laumaelämä tarjoaa hevoselle niin paljon, että minä olen valmis ottamaan tämän riskin. Ja otinkin. Albert nimittäin pääsi viime viikolla ensimmäistä kertaa tallinomistajien hevosen Niilon kanssa laitumelle. Kyllähän siinä tietenkin vähän jännitti oman kultamussukan takia, mutta jännitys laantui heti kun hevoset saatiin yhteen.

Albert ja Niilo ovat parin viikon aikana päässeet haistelemaan toisiaan aidan yli ja ovat tuntuneet tulevan ihan hyvin juttuun. Albert on vähän härkkinyt joka kerta, mutta kun Niilo on kerran komentanut niin junnukin on rauhoittunut. Sen takia uskallettiinkin nyt avata väliaita ja päästää pojat samaan tilaan. Laidun on onneksi todella iso, joten nurkkaanajettua oloa ei pitäisi tulla. 

Kuinka sitten kävikään? Albert meni ensihaistelulla vähän turhan törkeästi iholle, joten Niilo antoi heti palautteen potkaisemalla varoituspotkun. Ja Albert ymmärsi yskän välittömästi! Sen jälkeen ne kävivät haistelemassa toisiaan, mutta Albert oli oikeinkin kohtelias nuorimies ja sai Niilon hyväksynnän. Noin viidessä minuutissa tilanne oli sellainen, että Albert, Niilo ja Poni söivät kaikki kolme rinta rinnan ruohoa kaikessa rauhassa. Naureskeltiinkin että no johan olivat hurjia. Minä nimittäin hain kaikille juoksutusraipat käteen ennenkuin hevoset päästettiin yhteen, että saadaan ne tarvittaessa erilleen toisistaan.




Tänään Albert ja Niilo laitettiin virallisesti laidunkavereiksi. On todella hienoa, että junnuheppa saa vähän kurinpitoa vanhemmalta ruunalta. Niilo on oman arvonsa tunteva herra, jolle on ihan turha mennä ryttyilemään. Tekee ehdottoman hyvää Albertille saada palautetta toiselta hevoselta tekemisistään. Uskoisin, että näistä pojista voi tulla vielä hyvätkin kaverit. Kun kävin tänään tallilla niin siellä pojat mussutti heinää yhdessä vierekkäin, kyllä lämmitti mieltä ♥


Kaikki pojat yhdessä.


Postauksen kuvat © Jenny.
9

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Juoksentelua laitumessa (video)

Yritän nyt ihan tosissani tsempata videoiden suhteen. Jenny kuvasi eilen vähän laidunkirmailuja sään vuoksi vain videokameralla, joten tässä teille vähän katseltavaa.

0